Joulutoivotukset!

Juoksut alkoivat!

Natalla alkoi tänään vihdoin juoksut, reilu 8 kk ikäisenä siis. Ajoitus on aika sopiva joulun treenitauon suhteen, hienoa ajattelua Natalta! ;)

Onnistumisia!

Eilen oli kauden viimeiset agilitytreenit ja Nattaan sai taas olla todella tyytyväinen. Alku näytti huonolta kun ennen keppikäskyä oli Natta jo vetänyt vieressä olevan A-esteen kahdesti, mutta onneksi sooloilut jäivät siihen. Natalla oli vauhtia täydet sata, mutta silti se kuunteli todella hyvin ohjausta. Sen into ja nopeus ovat ihanaa seurattavaa. Oma nopeus, ihan käskytyksenkin suhteen ja etumatkoista huolimatta, on jo nyt koetuksella. Mikään ei silti ole niin ihanaa kuin treenata koiran kanssa, joka menee ihan täysillä ja on räjähtämäisillään innosta, vaikkakin itseltä se vaatii totaali keskittymistä. Namisukka oli mieluisa uutena palkintona, ei nyt ehkä ihan heitetyn narupallon veroinen, mutta kiva kuitenkin. Nyt vaan keräämään sukulaisten ja ystävien rikkinäiset sukat jo aiemmin hamstraamani pahvijätteen lisäksi....

Natta 8 kk

Natta täytti eilen jo hurjat 8 kuukautta! Juoksuja ei ole vieläkään kuulunut ja koko on pysynyt jo pitkään aika samana, paino pysynyt 9-10 kilon välillä jo kuukausia ja korkeuskin näyttäisi pysyneen samana jo jonkin aikaa. Paljon on edelleen tekemistä ja treenaamista edessä, esimerkiksi koirien ohitus ei vieläkään suju haukutta. Kauheasti ei parina viime viikkona ole ehditty mitään treenailla, Natta on ollut hoitopaikassa reilu viikon verran ja yhdet treenit oli valitettavasti peruttu. Työskentelyintoa (ainakin Natalla :D) kyllä riittää, sen huomaa hyvin kun ei ole ehditty tehdä tokoa yhdessä ja antaa jonkin käskyn esim. aamulenkillä niin Natta on vielä normaaliakin virittyneemmässä tilassa ja innoissaan tarjoamassa liikkeitä. Eilisillan iloksi opeteltiin kyljetään menon jatkeeksi kierimistä, eli tällaisia hassuja temppuja on varsinaisten tokoliikkeitten sijaan harjoiteltu. No joulun jälkeen sitten taas innolla tokon ja agilityn kimppuun, sitä ennen Natalla on edessään ensimmäinen joulu, uusivuosi ja ilotulitteet.

Jeeeeeee!

Vihdoin onnistumisia treeneissä. Viikossa saa näköjään koirasta uuden koiran.

Natan kiinniotto-/luoksetulo-ongelma paisui viikko sitten maanantaina määräänsä, vältteli jopa kotona pannanlaittoa uloslähtiessä ja treeneissä karkasi sitten niin, ettei tullut lainkaan käskystä emmekä pystyneet treenaamaan mitään. Ongelma siis lähti alunperin agitreeneistä, joissa Natta huomasi, ettei saa rangaistusta vaikka ei tule heti luokse, ja itse vältin rankaisemasta asiasta, etenkin siinä vaiheessa kun Natta vihdoin tuli luokse. Ongelma kuitenkin alkoi paisua, eikä löytynyt mitään niin kivaa, että olisi kivempi tulla luokseni kuin tehdä kaikkea kivaa itsenäisen holtittomasti. Menimme siis silloin viikko sitten treenien jälkeen kuitenkin loppulämmöksi leikittämään ja purkamaan energiaa koira-aitaukselle Natan kaverin kanssa. Natta ei antanut itseään lainkaan aitaukselta enää kiinni, ei edes vaikka lähdimme hetkeksi pois ja se jäi sinne yksin, joten jouduin muuttamaan "luoksetulo on aina kivaa" -taktiikkaa kertaheitolla kun se ei todellakaan enää toiminut. Olin aiemmin jo kysynyt neuvoa ohjaajaltamme, joka oli myös sitä mieltä, että kivuudesta voidaan siirtyä siihen, että luoksetullaan koska on pakko ja käsketään, ei vain koska se olisi kivaa. Ohjaaja myös ehdotti paineistuksen kokeilua treenauksessa. Aitauksella lopulta kävelin vain Natan perässä koko ajan toruen kunnes Natta luikerteli vihdoin luokse, en antanut Natalle mitään huomiota melkein pariin tuntiin ja tämän jälkeen ongelma alkoi vihdoin ratketa. Pannanlaitto ongelmat loppuivat kuin seinään, jämäkällä äänellä "tule" sana sisätiloissa aiheuttaa välittömän luoksetulon. Ulkona koira-aitauksellakin, jonne menimme varta vasten treenailemaan, Natta alkoi tulla käskystä luokse, välillä kylläkin jokusen ärähdyksen saattelemana. Tänään Natan kanssa pystyi treenamaan jo ihan kuin eri koiralla. Useamman kerran neiti kävi kokeilemassa rajojaan, mutta sain tilanteen haltuun jämäkällä käskyllä ja pienellä torumisella, Natan tullessa luokse äänensävyn tietysti täytyy muuttua iloisemmaksi.

Mutta siis treeneissä Natan kanssa oli taas ihanaa treenata. Päästiin oikeen vauhdin makuun yksinkertaisella hyppy - u-putki - hyppy esteyhdistelmällä. Natta pysyi käskystä hyvin istumassa, totteli täydellisesti ohjausta oikealle pussin suulle ja vauhti oli loistava! Teimme myös kaarroshyppytreenejä, puomia (kontaktit ei vielä suju ihan niin hyvin kuin voisi...), pussia ja epäonnistuneen pikaisen rengaskokeilun. Pussi näyttää olevan putken kaltainen lemppari, kauhea nykinä, kun koira odottelee epätoivoisesti estekäskyä. Tosin tuo "jokojokojoko"nykinä on kyllä vähän joka esteellä ongelmana, hyvin Natta on nyt onneksi käskystä pysynyt paikoillaan ja odotellut estekäskyjä, toisin kuin joskus aiemmin.

Sisko ja sen veli

Natta ja vieressä pitkäkarvaisempi, selkeästi kookkaampi komea veljensä Numi

Veljeä moikkaamassa Mouhijärvellä

(C) Heidi Vesterinen

Vietämme viikonloppua Natan veljen Numin luona Mouhijärvellä. Eilisilta meni kokonaan yhdessä kähjätessä yötä myöden, tänään on lenkkeilty pariinkin kertaan lumihangessa metsälenkkejä, koko matkat telmien tietysti. Kivaa näyttää olevan ja Natallekin maistuu vihdoin ruoka kunnolla kun on joku siitä taistelemassa vieressä. Natta pomottaa isompaansa kuin pentunakin, melkein taisi Numi jäädä ruuatta Natan omiessa kaikki luut ja kipot, mutta mitäpä ei pojat tekisi tyttöjä miellyttääkseen... Vielä huominen telmimistä, taitaa olla Natan mielestä paras viikonloppu aikoihin!

Melkein 7 kk!

Alkaa jo olla neidillä ikää ja käytöksen perusteella olen jo hetken odotellut ekoja juoksuja alkavaksi. Vielä ei ole kyllä näkynyt.

Perustottelevaisuudessa mennään takapakkia, luoksetulo metsälenkillä kaikuu tällä hetkellä kuuroille korville. En oikein tiedä mitä tehdä asialle, kun palkka ei kiinnosta ja rankaisemaan ei kaukaa pysty ja sitten kun se vihdoin tulee luokse, ei oikein voi enää rangaista kun kuitenkin tuli. Todella turhauttavan toivotonta.

Tokossa treenataan perusliikkeitä. Perusasennossa ei vielä ihan kokonaan ole namista päästy, varsinaista ohjausta ei juuri tarvitse, mutta nami nyrkissä jalan vieressä näyttää vielä olevan tarpeen. Seuraaminen aloitettiin alusta, kun alunperin opeteltu kontaktikävely tapahtuu liian kaukana jalasta. Eli seuraamisessa tällä hetkellä namiohjauksessa ja hieman välillä kättä ylempänä pitäen. Luoksetulo, paikallaan makuu ja -istuminen sujuvat ihan kohtuu hyvin, ei nyt mitään lähelläkään kahta minuuttia vielä, mutta koko ajan paremmin.

Agilityssa ollaan tehty yksittäisiä esteitä edelleen. Kontaktiesteiden "kaksi tassua esteellä, kaksi maassa" ei vielä ihan ole selvinnyt Natalle. Toistojen kautta varmaan sitten jossain vaiheessa :) Viime kerta meni ihan pipariksi, kun Natta vaan kaahaili hallitsemattomasti ympäri kenttää, oli pakko viedä autoon jäähylle, jotta edes muut pääsivät treenaamaan... Saatiin loppuun onneksi muutama onnistunut toisto pussia. Toivottavasti huomenna kuitenkin edes vähän paremmin!

Kumppariterapiaa

Fysioterapiamuotoina tällä hetkellä hieronnan ja tasapainolautailun lisäksi kuminauhakävelyä ja hidasta metsässä ja risukoissa kävelyä remmissä. Tarkoituksena parantaa takapään koordinaatiota ja "hienomotoriikkaa" ja kuminauhoilla yrittää pakottaa takapään jalkojen kamalaa asentoa edes hieman suoremmaksi, eli varpaita sisäänpäin ja kintereitä ulospäin. Toivotaan, että joku hyöty olisi!

Vääräsääri puoli vuotta!

Paimennusta ja pentutreffit Kerimäellä

Olimme sunnuntaina 10.10.10 Kerimäellä tapaamassa muita nuoria issikoita ja kokeilemassa paimennusta. Päivä oli erittäin mukava, suurkiitokset Riitalle! Oli kivaa päästä kokeilemaan paimennusta jo tässä vaiheessa ja onneksi Natalta sentään löytyi paimennusviettiäkin. Natta ei pelännyt lainkaan lampaita eikä osoittanut mitään vihaisuutta niitä kohtaan, vaan kävi ensin rohkeasti nuuhkimassa kaikki uuhet lävitse. Kehänkierto näytti jostain Natan sisuksista löytyvän ja ihan lopulta tuli haukkuakin. Keskittymiskyky ei tässäkään lajissa oikein riittänyt, vaan homma jäi aina vähän kesken kun huomio keskittyi muualle. Mutta hyvältä kuitenkin näytti, kyllä Natasta ilmeisesti saisi paimentyöläisen koulittua ja toiveissa onkin löytää Etelä-Suomesta joku kiva paikka, missä pääsisi treenailemaan! Tai sitten täytyy hankkia itselle lampaita...

Tänään olimme agitreeneissä ja hallittavuus ja kontaktinotto paranivat huomattavasti viime kertaan nähden. Yksi hullunympyrä tuli vedettyä, mutta sen jälkeen Natta onneksi pysyi hallussa. Päivän treeneihin kuului mm. mutkaputkea ja keppejä verkoilla.

Sunnuntain treenailuja

Tänään käytiin varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna RKS:n ulkokentällä treenailemassa. Päivän ohjelmassa oli putken suun haku -harjoituksia suoralla putkella ja helpolla lähetyksellä u- ja s-mutkaista putkea sekä pöytää. Hyvin sujui, lähetys onnistuu jo lähes putken puolivälistä ihan putken vierestä. Namikippotreenaus alkoi sujua kun lisäsin "kakkospalkkauksen" kontaktin otosta/luoksetulosta namikipon jälkeen. Näin täytynee jatkaa ainakin hetken aikaa, jottei Natan touhuilut mene hulluksi ympyrän juoksemiseksi. Pöytää opeteltiin namikipon avulla ja hyvin sujui sekin. Vauhdikas pöydälle juoksu ja siihen pysähtyminen onnistuivat hyvin tällä systeemillä.

tokoilua ja muuta mukavaa

Tänään oli ekat tokotreenit. Kaikki tänään treenatut käskyt olivat jo etukäteen hallussa, mutta oli hyvä päästä treenaamaan kunnon häiriötekijöiden kera. Eli tänään tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta (jossa Natta voisi kyllä suoriutua vähemmillä hyppelyillä ja kiemurteluilla), perusasentoa/sivulle tuloa, kontaktinottoa, paikalla istumista ja -makaamista ja luoksetuloa. Perusasentoon tulo on mielestäni edistynyt mukavasti, vaikka edelleenkin teen sen namiohjauksella. Natta tulee nyt kivasti ihan lähelle "pyllyä heittäen" ja suoraan asentoon, ja toivon asennon pysyvän kun vähitellen koko ajan vähennän namiohjausta. Tässä vaiheessa huomaa myös, etteivät pentuaikana tehdyt kontaktiharjoitukset ole menneet hukkaan! Natan kanssa on ilo treenata kun kontaktinotto toimii.
Ensi viikon treenit jäävät muiden menojen vuoksi välistä, mutta teemme omatoimitreenausta kuten tähänastikin.

Koirien ohitus on vihdoin edistynyt aimo harppauksin, pari koiraa ohitettu tällä viikolla ilman haukahdustakaan ja löysällä remmillä ja katsekontaktilla! Suinkaan kaikki eivät mene yhtä helposti, mutta ihanaa huomata edes jotain edistymistä, kun välillä on tuntunut, että junnaamme vain paikoillamme ongelminemme.

mätsäriä, agilitya sun muuta syysiloa

Käytiin mätsärissä treenailemassa sunnuntaina ja oli kyllä aika kiemurtelua koko päivä. Pentuja oli paljon ja odottelua siis riitti. Alkukehästä Natta onnistui saamaan punaisen nauhan, mutta ryhmäkehässä edes kävely ei oikeen sujunut ilman häsläystä.

Eilen maanantaina oltiin ekalla syksyn agilityn hallitreenikerralla Purina-areenalla. Halli oli oikein kiva ja ohjaaja hyvä. Aloitettiin ihan alusta alkeiskurssilta kun ei oikeen taidot kuitenkaan edenneisiin vielä riitä (joitain esteitä vielä käymättä kuten keinu). Kurssin ohjaaja kouluttaa alkeisryhmiä myös HAU:lla, joten perinpohjaista opetusta on uskoakseni luvassa. Hypytkin aloitettiin treenaamaan kahdella perättäisellä aidalla ja "ponnistusaluemerkillä", jotta koira oppii ponnistamaan oikein ja lukemaan itse esteitä oikein. Natan kanssa tietysti mentiin vain maassa olevilla putken puolikkailla, pentua kun ei voi vielä hypyttää. Palkintokuppi tuli ihan uutena asiana ja sekoitti kyllä Natan totaalisesti. Onnistuneen putken suorittamisen jälkeen neiti kokeili noin 5 kertaa omatoimisesti täysillä putkea juosten joskos kippoon tulisi aina uusi kun sen kerran suorittaa. Valitettavasti kupista saa namin vain kun tekee esteen käskystä :D. Sen asian sisäistäminen on vielä pikkasen kesken... Muutenkin tuntuu, että Natan kaltaisen superitsenäisen pennun kanssa olisi kiva vahvistaa itse palkkaamista, vaikka onhan kupillakin tarkoituksensa juuri radan lukemisen oppimisen ja irtoamisen kannalta. Natta vaan irtoaa vähän liiankin tehokkaasti... No kohti hallitumpia suorituksia! Intoa ja vauhtia typyltä jo löytyy.

Huomenna aloitetaan myös toko-treenailut ryhmässä. Innolla odotetaan sitäkin :)

Pentunäyttely 18.9.10

Kuva (C) Tanja Kääriäinen

Kävimme ensimmäisessä pentunäyttelyssä eilen kun tuo 5 kk ikäkin tuli viikko sitten täyteen. Natta käyttäytyi kehässä ihan mallikkaasti, vaikka sitä ennen oli aika riehumismeininkiä kehän ulkopuolella.

Tuomarina oli Kirsi Laamanen.

Arvostelu:
Hyväilmeinen narttupentu, jolla tyypilliset nuoren koiran ääriviivat. Sopiva raajaluusto kovin sisäkierteisen kyynärpäät. Riittävästi kulmautunut takaa, hyvä hännän kiinnitys. Liikkeet kovin kapealiikkeiset ja takaa ahtaat. Ryhdikäs, reipas kokonaisuus. Miellyttävä käytös.

Tulos: sininen nauha

Ilmeisesti tuolla "nuoren koiran ääriviivoilla" viitattiin Natan vielä aika honkkeliin olemukseen ja tuomari selvästi kaipasi valmiimman näköistä koiraa. Liikkeiden kapeutta en itse ollut huomannut, mutta kyynärpäiden kiertäminen seisoessa on kyllä ollut huomattavissa.

Ihan kiva kokemus kaiken kaikkiaan, odottelu vaan on vähän pitkästyttävää aina. Käymme varmaan vielä jossain vaiheessa kokeilemassa 7-9 kk luokassa, että miltä sitten näyttää tuomarin silmään.

Natta 5 kk

Harjoittelua mätsärissä 28.8.10

Käytiin treenaamassa ekaa kertaa näyttelyjuttuja kääpiöpinseriyhdistyksen match showssa Herttoniemessä aamuisen Tuusulassa pyörähtämisen jälkeen. Meni oikeastaan paremmin kuin odotin, Tuusulassa oli välillä vähän vaikea saada kontaktia Nattaan muiden ihmisten ja koirien huomiosta kilpaillessa, mutta ehkä siinä ehti sopivasti Natta tottua taas hälinään. Mätsärissä neidin käytös oli aika esimerkillistä, leikittiin ja makoiltiin yhdessä vuoroa odotellessa eikä räksyttänyt, vaikka laitoinkin sitruunapannan kassiin odottelemaan.
Kehässä Natta oli hyvin, hiukan liikaa kiemurtelua ja venkoilua pitkässä seisotuksessa ja tuomarin tunnustelussa, mutta hyvä alku mielestäni kuitenkin. Kävely sujui nätisti. Vähän pikkuiselta Natta isojen pentujen noin 10-kuisten leonbergien joukossa näytti, mutta ihan kivasti meni, saatiinpa vielä ilmoittautumisrahoille vastinetta puruluiden ja lelujen muodossa kun Natta sai isojen pentujen sinisen kehän 2. palkinnon. Toivottavasti sama käytös jatkuu sitten Turun näyttelyssäkin, mielellään jopa vähän parempana!

Tuusulassa käymässä la 28.8.10

Natta 4,5 kk

Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle kun Natta oli hoidossa reilu parin viikon matkan ajan ja nyt on palattu talviarkeen eli Helsinkiin asti ja normaaliin päivärytmiin. Yksinolot ovat sujuneet hyvin, aamuisin ei kuulu haukahdustakaan kun Natta jää yksin ja ilmeisesti se on oppinut lepäämään ja keräämään voimia päivät. Ruokatunnilla käyn vielä nopeasti leikittämässä ja pissattamassa, jottei päivistä tule ihan kamalan pitkiä.

Agilitya teimme vähän viime viikolla, Natta on nopea kentällä ja irtoaa jo suht hyvin noinkin nuoreksi, ilmeisesti eteenlähetys-/kiertämisharjoitukset ovat olleet hyödyksi ja onhan Natta kyllä koko ajan ollut todella itsenäinen pentu. Lisäsimme viimeksi A-esteen Natan taitoihin, mutta keinu ja rengas (ja tietysti kunnon hypyt) ovat vielä kokonaan käymättä ja pussi ja kepitkin vasta "osittaistreenattu", mutta vauhdikkaasti Natta menee lyhyitä putki/puomi/kepit/markkeeraushypyt ratoja, nyt jo oma hitaus kostautuu jos ei ehdi riittävän nopeasti ohjata seuraavalle esteelle. Putki ja puomi vetävät kummasti puoleensa, jos ei ole ehtinyt käskyttää mitään muuta...

Tokon ja perustottevelaisuuden puolella emme ole juurikaan edenneet. Oikeastaan päinvastoin, parin viikon reissun aikana oli jopa pyörien ohitus unohtunut ja pelkästään ulosmeno riitti jatkuvan räksytyksen aloittamiseen. Koirien ohitus on todellinen räksytysongelma, pyörät ja lenkkeilijät ohitetaan jälleen katsekontaktilla, työtä on taas kyllä senkin eteen tehty. Seuraavaksi siis koirien ohitusongelman kimppuun.

Ilmoittauduimme syyskuun lopun pentunäyttelyyn ja huomenna on ensimmäistä päivä, jolloin kaikki rokotukset voimassa. Toivottavasti tulisi nyt joku match show, joka sopisi omiin aikatauluihin, niin pääsisi edes kerran treenaamaan sitä ennen.

Natta 18-viikkoisena

Visiitti Nurmijärvelle

Kävimme moikkaamassa Nuppua ja Helmi-siskoa kasvattajan luona yhteisen metsälenkin merkeissä. Ensin Natta arasteli pihassa aika lailla, mutta aika pian alkoi tunteja kestävä siskosten välinen tasainen kilvoittelu.

Viime viikon aikana ei ole kauheasti keretty treenaamaan mitään Natan kanssa. Hiukan väkijoukkoharjoituksia tehtiin Raumalla SuomiAreena-tapahtumassa ja Helsingin itäkeskuksessa, joista edeltävä meni suorastaan loistavasti (kontaktinotto ja pienet käskytykset toimivat erinomaisesti) ja jälkimmäinen ei niin hyvin (oli vaikea saada kontaktia). Viikonloppuna retkeilimme Porkkalassa ja Iittalassa, jolloin harjoiteltua tuli lähinnä ulkona- ja porukassa oleilua...

Natta 15 viikkoa

(C) Jan Mattila

Neiti 14 viikkoa

Agility sujuu mallikkaasti, monien muiden koirien tavoin Natankin lempparina näyttäisi olevan putki. Keppejä mennään valitettavasti räksyttäen, hyppyjä tuo mielellään menisi, mutta luuston kehityksen vuoksi ei niitä oikein voi vielä tehdä kuin ihan markkeerauskepeillä. Metsässä Natta pomppii kyllä hurjia loikkia sekä pituutta että korkeutta...
Seuraaminen onnistuu kivasti katsekontaktilla, ei namikäsikontaktilla, vaikka kuvasta toiselta näyttääkin. Kokeiltiin näyttelyasioita ja huomasin, että seisomiskäskyä on todella alettava treenaamaan, Natta kun on vilkkaana koirana tullut aika paljon palkattua istumisesta, se kun on ollut helpoin tapa nättiin käytökseen... Tänään opeteltiin uusi asia: kiertäminen. Tulee samalla treenattua agilitya varten irtoamista ja eteenpäin lähetystä. Jälleen kerran Natta nappasi idean melkein kerrasta ja lähetyspituuttakin saatiin heti pidennettyä melkein pariin metriin. Huomenna lisää!

Natiainen 13 viikkoa

Pentuagia sun muuta

Käytiin Helsingissä asti pentuagilitykurssia aloittelemassa. Ekalla kerralla tutuiksi tulivat putki, kepit, pöytä ja aita. Käytiin muutama toisto putkea ja keppejä tekemässä tänäänkin Raumalla "kotiseuran" RKS:n kesäkentällä, innokkaasti neiti juoksee nakin palasten perässä. En silti viitsi ottaa kuin muutaman toiston kerralla, ettei missään nimessä ehdi lopahtaa into treenin aikana.

Kurssilla oli kiva myös huomata miten hyvin Natta pystyy ottamaan kontaktia muidenkin koirien läsnäollessa. Miinuksena on haukkuherkkyys, yllättävän työlästä yrittää kitkeä haukkumista pois.

Ensimmäinen rokotuskin haettiin alkuviikosta, vähän jännitti vaa'alla istuminen ja pöydällä seisominen, mutta nameilla (tai oikeastaan omilla ruokanappuloilla) muuttuu homma kuin homma kivaksi.

Natta 12 viikkoa

Huomenna vuorossa rokotus ja ylihuomenna mennään kokeilemaan pentuagilityä! Muuten treenailu on edelleen keskittynyt peruskäskyjen opettelemiseen (seuraamista, pidennettyä istumista/maassaoloa, katsekontaktia kaiken yhteydessä, hihnassa kävelyä, luoksetulon vahvistamista, jätä-käskyn vahvistamista yms.), huomenna mennään varmaan illalla katselemaan RKS:n omatoimi PK-tokotreenailuja, olemme kuulemma tervetulleita ryhmään kun varsinaiset ohjatut kerrat taas alkavat heinäkuun loman jälkeen.

Saaristolaiskoira

Yksinolo on alkanut vähitellen sujua, kotoa lähtiessä kuulee pari kolme haukahdusta ja sitten hiljenee, sama kotiin tultaessa, haukotukset ja ei-tuhottu asunto paljastavat neidin nukkuvan väliajan ilmeisen makeasti... Tällä hetkellä on yksinoloa ollut maksimissaan 2,5 h kerralla, serkkutyttö käy työpäivän aikana dogsitteröimässä. Vapaapäivinäkin jätän Natan yksin muutamaan kertaan, jotta tottuu tuohon yksinoloon riittävien toistojen avulla.

Kävimme eilen tutustumassa mereen ja veneilyyn ja löytyi saarelta yksi vuohikin, jota Natta kovasti yritti komentaa haukkumalla. Uiminen ei vielä maistu, vaikka pariinkin kertaan on käyty rannalla kahlaamassa lelun perässä. Eiköhän vielä jonain päivänä uskalleta vähän syvemmällekin, mutta mikäs kiiru tässä.

Hyvää juhannusta!

Rohkea koira, vaikka yksinolo niin kamalasti hirvittääkin...

Nyt on Natta ollut reilu viikon verran uudessa laumassaan. On tutustuttu useampiinkin eri koiriin (mm. labbis-bulldoggi nuorukainen Pami, rotikka Siiri, bichon Simo ja westie Ruffe), kaukaisesti kuultu lampaiden määintää ja nuuhkaistu heppaa ja paria kissaa. Kävimme Helsingissä tutustumassa metroon ja busseiluun ja vähän ihmisvilinäänkin Itäkeskuksessa. Hyvin Natta sopeutuu kaikkeen, etenkin autoilu on Nattan mieleen ja autoon päästessään menee heti omalle paikalleen ja työntää päätään peittonsa sisään jo ennen kuin turvavyövaljaita on saatu päälle asti - näyttää tietävän, että edessä on loistavat päivätorkut auton hyrinässä. Yksinolo tuntuu olevan haasteellista, eipä auta kuin jatkaa harjoituksia ja huomiotta jättämistä. Omaa kärsivällisyyttä kyllä koettelee odotella oven ulkopuolella taukoa haukuntaan ja ulvontaan, jotta voisi joskus päästä sisälle...

Natta kotosalla!

Nyt on Nattanen haettu uuteen kotiinsa! Peloton pikkuneiti ei hermostunut pitkästä autokyydistä, uudesta ympäristöstään eikä yhtään mistään. Ruoka maittoi heti ja talo ja piha otettiin haltuun. Illalla valojen sammuttua tuli vähän äitiä ikävä, mutta vinkuna loppui heti alkuunsa kun en puhunut Nattalle mitään ja rapsutuksia sai vain kun oli omassa korissaan sänkyni vierellä. Tänään on peuhattu pihalla ja otettu yhdessä päivätorkkuja. Omaan nimeen reagointi, luoksetulo ja käskystä istuminen alkavat olla jo aika hyvin hallussa, näyttäisi olevan fiksu ja nopeasti oppiva tapaus. Seuraavaksi aloitetaan yksinoloharjoitukset.

7-viikkoinen kaunokainen

Natta 7 viikkoa!

Enää reilu viikko odottelua ja Natta pääsee uuteen kotiinsa. Eläinlääkärillä on pentutarkastuksessa käyty ja reippaaksi todettu ja hienosti oli kuulemma sirun laitonkin kestänyt. Pentutestauksessa todettu rohkeaksi ja täyspäiseksi ja toisaalta kuitenkin ystävälliseksi ja alistuvaksi. Ja omilla silmillä tänään todettu edelleen syötävän suloikseksi. Pieni hetki enää odottelua... <3

Natta 5 viikkoa

Tarvikkeiden hankintaa sun muuta mukavaa

Vaikka Natta on vasta 4-viikkoinen, on tuleva omistaja täpinöissään tekemässä kaikenlaisia koirantuloon valmistavia asioita. Tänään on harkittu ja lopulta hankittu sopiva kevythäkkimalli, pari ruokakippoa, turvavyövaljaat, koulutusliina sun muuta. Toki suloinen pentupanta ja harkiten valittu nahkaremmikin jo valmiiksi odottelevat kotosalla jatkoa remmin päähän. Iltalukemisena tietysti Kaimion Pennun kasvatus -opasta... Niin hurjasti mietittävää ja totuteltavaa jo etukäteen, kun tähän asti vierellä on vuosia ollut paljon pienempi, pentua rauhallisempi tipsu-vanhus.

Innolla siis täällä koirattomassa päässä odotellaan reilun 4 viikon vielä kuluvan...

Natta 3 viikkoa

Natta se on!

Pitkän pohdinnan jälkeen pikkuisen kutsumanimeksi vahvistui Natta ja toinen varteenotettava vaihtoehto Netla hylättiin lopullisesti.