Saaristolaiskoira

Yksinolo on alkanut vähitellen sujua, kotoa lähtiessä kuulee pari kolme haukahdusta ja sitten hiljenee, sama kotiin tultaessa, haukotukset ja ei-tuhottu asunto paljastavat neidin nukkuvan väliajan ilmeisen makeasti... Tällä hetkellä on yksinoloa ollut maksimissaan 2,5 h kerralla, serkkutyttö käy työpäivän aikana dogsitteröimässä. Vapaapäivinäkin jätän Natan yksin muutamaan kertaan, jotta tottuu tuohon yksinoloon riittävien toistojen avulla.

Kävimme eilen tutustumassa mereen ja veneilyyn ja löytyi saarelta yksi vuohikin, jota Natta kovasti yritti komentaa haukkumalla. Uiminen ei vielä maistu, vaikka pariinkin kertaan on käyty rannalla kahlaamassa lelun perässä. Eiköhän vielä jonain päivänä uskalleta vähän syvemmällekin, mutta mikäs kiiru tässä.

Hyvää juhannusta!

Rohkea koira, vaikka yksinolo niin kamalasti hirvittääkin...

Nyt on Natta ollut reilu viikon verran uudessa laumassaan. On tutustuttu useampiinkin eri koiriin (mm. labbis-bulldoggi nuorukainen Pami, rotikka Siiri, bichon Simo ja westie Ruffe), kaukaisesti kuultu lampaiden määintää ja nuuhkaistu heppaa ja paria kissaa. Kävimme Helsingissä tutustumassa metroon ja busseiluun ja vähän ihmisvilinäänkin Itäkeskuksessa. Hyvin Natta sopeutuu kaikkeen, etenkin autoilu on Nattan mieleen ja autoon päästessään menee heti omalle paikalleen ja työntää päätään peittonsa sisään jo ennen kuin turvavyövaljaita on saatu päälle asti - näyttää tietävän, että edessä on loistavat päivätorkut auton hyrinässä. Yksinolo tuntuu olevan haasteellista, eipä auta kuin jatkaa harjoituksia ja huomiotta jättämistä. Omaa kärsivällisyyttä kyllä koettelee odotella oven ulkopuolella taukoa haukuntaan ja ulvontaan, jotta voisi joskus päästä sisälle...

Natta kotosalla!

Nyt on Nattanen haettu uuteen kotiinsa! Peloton pikkuneiti ei hermostunut pitkästä autokyydistä, uudesta ympäristöstään eikä yhtään mistään. Ruoka maittoi heti ja talo ja piha otettiin haltuun. Illalla valojen sammuttua tuli vähän äitiä ikävä, mutta vinkuna loppui heti alkuunsa kun en puhunut Nattalle mitään ja rapsutuksia sai vain kun oli omassa korissaan sänkyni vierellä. Tänään on peuhattu pihalla ja otettu yhdessä päivätorkkuja. Omaan nimeen reagointi, luoksetulo ja käskystä istuminen alkavat olla jo aika hyvin hallussa, näyttäisi olevan fiksu ja nopeasti oppiva tapaus. Seuraavaksi aloitetaan yksinoloharjoitukset.