Agitreenailua

Natta on ollut treeneissä viime aikoina ihan super. Eilen aika vaikeaa rataa tehdessämme ohjaaja sai tajuamaan, kuinka hyvin ja kuuliaisesti se oikeastaan lukee minua. Valitettavasti omat taidot on aika rajalliset ja vähän myöhäinen rintamasuunnan käännös saa sen helposti jo tulkitsemaan seuraavan esteen väärin. Nopeuttakin on tullut lisää, joten pitää alkaa olla aika tarkkana itse ohjauksensa suhteen. No siinä kai tämän lajin idea onkin! Viihdytään kyllä molemmat treeneissä tosi hyvin, lajissa riittää haastetta ja toisaalta Natan intoa on ihana seurata.

Viime viikonlopun kisat meni kuitenkin ihan penkin alle, Natta varasti lähdössä ekaa kertaa ja siinä menikin omat suunnitelmat niin solmuun että se ehti jo 4. esteellä väärälle radalle... Ensi viikonloppuna uusi yritys hyppyradalla, toivotaan parempaa suoritusta! Ainakin treenattiin eilen paikallaan oloa esteen takana normaalia enemmän.

Keinua Nade pelkää edelleen, kotona on tasapainolauta+vaneri-kiikku, jota se myös kammoksuu. Eilen kyllä oli pientä edistymistä havaittavissa siltäkin osin, ei ainakaan ollut ihan paiseissa ja tuli vapaaehtoisesti keinua (hyvin varovaisesti) ylös, laskut tietysti autettuina. Eli ollaan päästy pahemmasta pelosta siihen tilanteeseen missä oltiin pari kk sitten... Turhauttavan hitaasti edetään, mutta parempi se kuin ei lainkaan edistystä. Kunhan vaan joskus päästään täältä eteenpäin. Suunnilleen kaikkea on jo kokeiltu!

Viikin pelloilla nauttimassa marraskuisesta auringosta

Linkki Purinan 6.11. kisojen videoon

http://www.youtube.com/watch?v=K82g5d7JfCw

Linkissä video Natan hyppyratasuorituksesta 6.11.11 kisoissa

Voitto hyppyradalta ja Nurmijärvellä vierailemassa

Natta sai ensimmäisen nollatuloksensa ja samalla ensimmäisen LUVA-merkinnän kilpailukirjaan ja 1. sijallakin oltiin (ainut nollatuloksen saanut medi1 tällä radalla) Purinalla 6.11.2011 pidetyissä agilitykisoissa hyppyradalta. Ihan huippua :) Tavalliselle radalle ei mennäkkään ennenkuin on keinu kunnossa ja varma, ettei tule uusia pelkoja ja taas mennä takapakkia, ensi vuoden puolelle ainakin menee siis viralliset normiagiratakisat.



Käytiin myös moikkaamassa Natan rakasta Helmi-siskoa ja Nuppu-emoa Nurmijärvellä. Painelivat pisin metsiä onnessaan lähes toista tuntia, voi sitä jälleennäkemisen riemua!