Onnistumisia!

Eilen oli kauden viimeiset agilitytreenit ja Nattaan sai taas olla todella tyytyväinen. Alku näytti huonolta kun ennen keppikäskyä oli Natta jo vetänyt vieressä olevan A-esteen kahdesti, mutta onneksi sooloilut jäivät siihen. Natalla oli vauhtia täydet sata, mutta silti se kuunteli todella hyvin ohjausta. Sen into ja nopeus ovat ihanaa seurattavaa. Oma nopeus, ihan käskytyksenkin suhteen ja etumatkoista huolimatta, on jo nyt koetuksella. Mikään ei silti ole niin ihanaa kuin treenata koiran kanssa, joka menee ihan täysillä ja on räjähtämäisillään innosta, vaikkakin itseltä se vaatii totaali keskittymistä. Namisukka oli mieluisa uutena palkintona, ei nyt ehkä ihan heitetyn narupallon veroinen, mutta kiva kuitenkin. Nyt vaan keräämään sukulaisten ja ystävien rikkinäiset sukat jo aiemmin hamstraamani pahvijätteen lisäksi....